keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Virittäjät 4. kausi - vol4

No nyt tunnelmia.

Taustasta tosiaan hiukan, eli olen toiminut Virittäjien tuotannossa toisesta kaudesta lähtien. (Vieläkin vähän katkera, että missasin ensimmäisen kauden kuvaukset...)
Titteliltäni olen tuotantopäällikkö ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että olen alusta loppuun hommassa mukana. Ensin alustetaan tuotanto käyntiin, jonka jälkeen alkaa kuvaukset. Kuvauksien jälkeen alkaa editti vaihe, joka päätyy lopullisien jaksojen ulostuloon. 
Mun työ alkaa siis siitä kun aletaan myydä uutta kautta kanavalle, jolloin teen mm. esitteitä myyntiä varten. (Välihuomautuksena, että normaalistihan ei tuotantopäällikön tehtäviin kuulu graafiset hommat, mutta koska olen myös AD työssäni niin on luonnollista, että hoidan myös Virittäjissä osaltaan graafista puolta.) Kun kausi on saatu myytyä alkaa autojen metsästys ja rekry. Kaikkien autojen ollessa kasassa alan aikatauluttamaan autotalli-inserttejä. Inserttien ja varsinaisten ratakuvauspäivien välissä on aikaa aina ollut jonkin verran. Sen verran, että aina muutama auto joutuu jättäytymään pois leikistä. Tällöin hierotaan ohimoita ja heitetään verkot vesille ja kalastellaan uusia autoja mukaan.
Sitten viilataan kuvauspäivien aikatauluja, lokaatiota, setuppeja, työtehtäviä, lippusta lappusta ym ym ym. Tämän jälkeen onkin ratakuvaukset. Jolloin muuten toivotaan sormet ristissä, että säät suosii! Onneksi näin on käynytkin ja säät on onnistunut!
Ratakuvausten jälkeen tuotanto siirtyy edittiin jossa leikellään ja viilataan jaksoja kasaan. Tässä kohtiin minulla hiljenee työt joksikin aikaa. Toki tsekkailen editin sohvalla välillä mitä työtoverit saa aikaan. 
Kun kauden julkistus lähenee hommat taas aktivoituu enemmän ja alkaa markkinointi.
Kauden ollessa käynnissä hoidetaan facebookkia ja fiilistellään jaksoja.
Siinäpä pitukaisuudeltaan mitä tulee tuotannossa tehtyä; graafista puolta juontolapuista tausta banderolleihin, Virittäjiä, kuvauksia, järkkäilyä, sämpylöiden tekoa, yhteydenpitoa, markkinointia...

Sunnuntai, raksauspäivä. Kun aikaa oli ylimääräistä niin vaihdoin ratarenkaat Hondaan.
Joista muuten yksi puhkesi oman kuvauspäiväni lopuksi -_- kun siis päivä oli pulkassa jolloin ajoin, niin jäin vielä illalla radalle ajamaan. Noh. Loppu tulema oli rengas puhki ja kyllä otti muuten päähän!


Ja nyt tosiaan tähän kuumaan perunaan. Olen siis tosiaan aina ollut todella kiinnostunut kaikista moottoriajoneuvoista: autot, moottoripyörät, kelkat... Itse asiassa muistan olleeni noin kuusi vuotias kun totesin äidilleni, että taidan hommata moottoripyörän heti kun vaan mahdollista. Autot oli silloin niin "so last season". 
Noh. Toisin kävi. Mopokorttia en koskaan ajanut, koska sitä ei pienessä kaupungissa tarvinnut. Jotenkin ajokorttikin jäi hankkimatta. Ajoin itse asiassa kortin vasta 22 vuotiaana. Sitä ennen en ollut koskaan, siis koskaan ajanut autoa. Ainoat ajokokemukset moottorillisilla ajoneuvoilla on kertynyt parista skootterilla ajosta, kerran mönkkärillä (jos oikein muistan?) ja muutaman kerran kelkalla kruisailua. Ja siinäpä se.
Eli voin kertoa, että olin todella vihreä ja olen edelleen tässä auto touhussa :) 
Vaikka sukuni on monellakin tavalla "autoilusukuja" niin omassa lapsuudessa se ei kyllä oikeastaan näkynyt. Muuta kuin sisäisellä kiinnostuksella kaikkea liikkuvaa kohtaan.
Myöskään kukaan kavereistani ei harrastanut mitään vastaavaa, joten minkäänlaista "auton rassaus"-kulttuuria en myöskään ole kokenut elämäni aikana (paitsi nyt!). 
Vasta Virittäjien myötä olen ns. päässyt toteuttamaan itseäni autojen suhteen :D 
Kun oppi tuntemaan ihmisiä autojen takaa niin touhu muuttui ikään kuin inhimillisemmäksi/ helpommin lähestyttäväksi ja tuli tunne, että tätähän voisi itsekin jotenkin kokeilla. Siitä se ajatus sitten jotenkin kiteytyi ja lopullinen varmuus tuli siinä vaiheessa kun hommasin Hondan 2012 talvella. Kesä tuli, mutta vaikka ajatus radoille menosta oli kytenyt jo koko talven, homma ei mennyt ihan nappiin. Hondasta meni nimittäin toinen taka coileista keväällä pois pelistä ja uusi saatiin laitettua vasta kesäkuussa 2013. Eli ensimmäisen kerran pääsin Hondan kanssa radalle heinäkuussa 2013. Meidän Virittäjät kuvaukset oli elokuun lopulla samaisena kesänä... 





Kuvakset läheni ja autoja joutui tippumaan pelistä pois. Silloin tehtii lopullinen päätös, että hyppään kisaan mukaan ja lähden tosissaan haastamaan Saloa. Ja voin kertoa, että ihan tosissaan olin, vaikka muuten aika pilke silmäkulmassa mentiinkin ;)

Itselle kokemus oli myös täysin uusi. Vaikka tuotannossa olenkin ja ihmiset kaikki tuttuja niin kyllä sitä silti meni aluksi lukkoon kun valot töhöttää ja kamera tuijottaa. Autotalli-insertti meni omalta osaltani aika pipariksi... 
Ratakuvaukset taas meni siten, että aamusta asti hoiti hommiaan kuvauksissa kun yht'äkkiä tuli käsky ohjaajalta, että "Nyt Taru tänne mikitettäväksi!". Siitä lennosta mikki kiinni ja kameran eteen. Tuolloin ei enää vierastanut kameraa ja oli helpompaa höpötellä ja touhuta kameran edessä. 

Vaikka jakson edetessä Salo ja Tomi pariin otteeseen mainosti mun harjoitelleen yötä päivää radalla niin totuus ei nyt ihan ollut sitä... Ehdin itse asiassa kahtena lounastaukoja käydä radalla rälläämässä. Toisena kertana Salo ajoi Hondaa kaksi kierosta ja antoi muutamia vinkkejä ajolinjoihin ja ajamiseen. Toisena kertana taas yksi kuvaajista hyppäsi kyytiini ja neuvoi paikaltaan lähtöä, enhän sellaista ollut koskaan edes kokeillut... (Pilkun viilajat moi, kyllä mä tiedän että liikkeelle lähtöön tarvitaan aina paikoillaan oloa :P mutta tiedätte mitä tarkoitan :D)
Kun vihdoin pääsi portin läpi ajamaan Salon ja Tomin luokse niin kyllä siinä jännitti! Mulla on aika rankka kilpailuvietti ja siinä kohtaa sydän takoi jo melkoisesti. Voitte vaan arvata mitä se sydän sanoi siinä vaiheessa kun olin itse lähtöviivalla odottamassa lipun heilautusta (jonka muuten suoritti meidän mahtava tuottajamme Sami, tämä "gridgirlin" vaihto oli täysin yllätys mullekin)!
Ensinhän oli kuitenkin tämä Salon veto mun Hondalla. Huvittavintahan siinä oli se, että meistä kukaan muu paitsi Mika ja Tomi ei tiennyt tästä maaliviivan ylitys suunnitelmasta... Se tuli kaikille kyllä ihan puun takaa! Hämmentävää oli myös se, että kuinka olin siinä betoni aidan luona ja näin kuin hidastetusta leffasta kun Salo veti käsijarrusta ja loppu olikin historiaa. En ole varmaan koskaa luottanut keneenkään niin paljon kuin silloin Saloon, että se hoitaa homman malliikkasti loppuun asti ja ei osu aitaan. Se nimittäin kävi lähellä, todella lähellä. Myöhemmin kun käytiin tätä läpi niin kaikki paikalla olijat oli olleet ihan varmoja, että kohta rysähtää... 
Sitten koitti se oma kierros. Ja voi hemmetti sentään miten onnistuinkaan mokaamaan niin useissa paikoissa! Ihan älyttömiä virheitä! 
Alan ehkä pikku hiljaa pääemään yli niistä...

Tässä näette ne Salon jättämät pepet tontissa. 
Ready. Steady. Go!

Tässä uskoakseni selitän oman kierroksen jälkeen miten ajo meni. Takana voitte bongata Virittäjiä!


Fiilikset jakson nähtyään oli vähän ristiriitaiset. Kyllähän se nyt tuntuu todella oudolle kuulla ja nähdä itsensä jostain ruudusta... Mutta täytyy myöntää, että ihan oma itseni olin, sitä on turha lähteä kiertämään. Nyt meni näin!

Siinäpä se pituudessaan :)
Minulla siis harrastus on täysin tuore ja uusi ja opettelemista on vielä vaikka kuin paljon! Olen ikikiitollinen joka ikiselle ihmiselle joka tässä lyhyen auto matkan aikana on tullut mun tielle! Jokainen on omalta osaltaan tehnyt tämän mulle mahdolliseksi :) 
Voin täysin avoimesti sanoa, etten tiennyt autoista juurikaan mitään vielä neljä vuotta sitten, enkä tiedä vieläkään kuin murto-osan. Olen kuitenki koko sydämestäni mukana touhussa ja täysin sekaisin lajista (sitähän ei varmaan kukaan huomaa..gröhöm...). 
Tää on se mistä mä nautin eniten. En ole missään kokenut sitä fiilistä kuin ne onnistumisen tunteet radalla. Epäonneakin on ollut, mutta niistäkin on selvitty. Sehän on vaan sitä kuuluisaa Motorsporttia!

Honda poseeraa kraanalle.

Honda on valmiina studio-osuuteen.

------------------------------------

Haluan kiittää kaikkia söpöläisiä jotka on mitenkään opettaneet, neuvoneet, auttaneet, tsempanneet mua autojen parissa! Mä tykkään teistä kaikista <3

Erityismaininnan ansaitsee ehdottomasti mun isä! 
Se on jaksanu aina kuunnella mun autohekumointia milloin mistäkin aiheesta (ja voin kertoa, että niitä on riittänyt...). Tarpeen tullen se heittää vähän jäitä hattuun ja oikeissa paikoissa käskee vaan painamaan kaasua ja nauttimaan elämästä, sekä toteuttamaan rohkeasti unelmia :)

Isä!


Tästä tuli melkoisen romaani ja silti olen vakuuttunut, että unohdin varmaan kaiken mitä tarkoitus oli kirjoittaa alunperin... Noh, jos juolahtaa mieleen jotain niin kyllähän te nappulat tiedätte mistä mut tavoittaa. 
Nähdään siis kesällä radoilla ja pistetään pepeä asfalttiin!


XOXO Taru 

P.S. APUA. Ens viikolla pitäis kaahata jo Pesämäellä ja arvatkaa kenellä on vielä pikku-e:n kirjalliset ja inssi suorittamatta. No onneksi ei tuu kiire!

2 kommenttia:

  1. Apua nyt ärsyttää vielä enemmän kun en nähnyt tota sun jaksoas! Mä odottelen jo ihan innolla Pesämäkeä ja tuun sitte nykimään sua hihasta ja tsemppaamaan ;) ps.oli kiva nähdä ihan "livenäkin" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Joo, tsemppii tarvitaan! Ekaa kertaa tuolla uudella kaaralla radalle ja toi Pesämäki ei kuulemma ole sieltä helpoimmasta päästä... Oli kyl huippua nähdä livenä tosiaan! :)

      Poista