Sunday Happy Day.

Iltaa!

Pahoittelut syvää ja pohjatonta radiohiljaisuutta, jota on vietetty allekirjoittaneen suunnalta.

Vaikka hiljaista on täällä ollut niin autojen kanssa ei.

Itse asiassa nyt on tainnut mennä joka viikonloppu jotenkin noiden nelipyöräisten parissa.

Jos tarkempia ollaan niin sivuluisuisten nelipyöräisten parissa.

Mutta jottei pikkuinen Räyhä ihan unholaan jää, niin sekin pääsi osaaviin käsiin viime sunnuntaina.

Alkuviikosta lähti tilaus muutamasta osasta Mamasanille (suosittelen!) ja sunnuntaina niitä sitten soviteltiin paikoilleen. Onnistuneesti. Kiitos JiiVeen.

Ei sillä korkeanpaikankammoa ainakaan ollut. Kiltisti pysyi paikoillaan operaation ajan.
Hyvä poika.

Valmistuu, valmistuu.

Säätöhommia. Säätöhommia.


//Taru

Keskiviikon ketutus vol.2

Kyllä.

Tämä oli se päivä.

Se päivä kun pääsin komisarion juttusille.

Se päivä kun sain kuulla tuomioni.

Ei rangaistus, niin kuin minua valistettiin, vaan hallinto-oikeudellinen päätös.

No kyllä tämä aika rajusti rangaistukselta tuntuu... 

Onneksi sain päivänpelastaja -kutsun viikonlopuksi. Joten nyt jaksaa taas painaa! Jei B)

//Taru

P.S. Voin kertoa, että tämä ärsytys kortittomuutta kohtaan ei hellitä yhtään... Mutta kaikella on merkityksensä ja päivä kerrallaan!

Radalle.com Botniaring 08/31/2013 - Ratavenetsialaiset

Maanantaita!

Hiljaiseloa pidellyt keskiviikon jälkeen. Kumma juttu.

Niinhän siinä sitten kävi, että vaikka korttia ei ollut niin pakkohan se Botnialle oli päästä.
Kiivaiden järkkäilyjen jälkeen lopputuloksena oli kuitenkin se, että auto jäi nyt tällä kertaa kotiin ja reissuun lähdettiin turistina. Ei huono päätös tämäkään.

Lauantaina herätys klo 4.00. Junaan hyppäys klo 5.00 ja matka alkoi Tiksiin. Sitten tulikin mutkia matkaan. Onnistuin sitten hyppäämään väärään junaan *facebalm*... VR hei, kannattaako ihan tosissaan laittaa kahta peräkkäistä junaa, joilla sama pääteasema, lähettää samalta raiteelta parin minuutin välein? Kysyn vaan...
Tämä ensimmäinen juna olikin sitten ihana taajamajuna, jossa oli melkoisen eläimellinen meno... Kyllä tuli ikävä sitä pöytäpaikkaa Intercityssä. 

Klo 5.00 Kouvolan junasema. Hiljaista.
Mut kuka hullu nyt oliskaan liikkeellä tähän aikaan? Paitsi joku bensalenkkari. 

Kyllä. Hämeenlinnan asema jäi taakse.

Onnekseni mulla oli kertakaikkisen mahtavat (ja kärsivällistä, tämä eläinjuna kuitenkin 22min myöhemmin määränpäässä kuin oikean piti olla) tyypit odottamassa Tampereella.
Hyppäsin Tampesterista sitten Sideways Drift Teamin Jannen ja Jeren kyytiin ja matka Jurvaa kohden jatkui. 

Seuralaiset ja D-suojat Kaukoselle.

"Milloin ollaan perilla?...Ollaanks hei jo perillä?...Kauan vielä?"

Kun moottorirata siinsi edessä niin voi juma sitä sydämessä viiltävää tunnetta kun oma mussu ei ollut mukana... Ikävä Hondaa! 

Tästä tunteesta kuitenkin pääsi yli kun palloili varikolla taas höpöttelemässä huipuille ihmisille ja autoille. Oikeasti, jaksan aina ihmetellä kuin tämä jengi vaan voi olla niin mukavaa?

Siinä he on.

Siinä hän on.

Siinä hän on uudelleen.

Päivään mahtui myös Jannen kyydissä apparilla istuminen. Aivan mahtavaa! Huhu... 

Päivän mittaan ajettiin viimeiset kisat Time Attackissä, sekä FDO:ssa. 
Kyllä ne tytöt ja pojat osaa! Onnea kaikille!

"Ei onneks yhtään harmita katsoa muiden ajoa tästä aidan väärältä puolelta." -Taru

Pro luisuttelloo.

Prot polttaa kumia.

Ykköstä ja kakkosta. Onnea pojat!

Kun kaikki oli saatu radalla päätökseen ja kamat kasaan niin siirryttiin Jurvaan Ravintola Tarinaan. Ilta oli melkoisen onnistunut ja vaatimattomasti sanottuna; aivan järjettömän mahtava (ehkä myös hieman soirona)! Tuli nähtyä myös Lord Est, jota fiilisteltiin yli kymmenen vuotta sitten… Enpä olisi silloin ajatellut joraavani sen tahtiin Jurvalaisessa yökerhossa. 

"Ilta" oli myös melkoisen pitkä… Seuraavana aamupäivänä kun sai itsensä ylös, rytmiryhmän kotimatka alkoi. Kenties hiukan yliväsynyttä matkustusta. Illalla Hyvinkäällä purku, jonka jälkeen tämä neito hyppäsi VR:n raiteille kohti Kouvolaa. Tulipa taas todistettua, että VenaileRauhassa ei ole ihan tuulesta temmattu nimi. Juna myöhässä parikymmentä minuuttia. Tällä kertaa vaihdot meni kyllä hyvin, mutta viimeisessä junassa joku patu oli mennyt istumaan ikkuna/pöytä paikalleni. Mur. En jaksanut väsymyksen takia vääntämään mitään, joten tyydyin vapaana olleeseen toiseen paikkaan. Vähän ketutti kuitenkin. Määränpäässä vielä käppäily kotiin pimenevässä illassa. Olipa reissu!  

Kakkonen on ykkönen.

Erikoiskiitokset Jannelle ja Jerelle ;)

//Taru "Junailija"